Kymmenen kysymystyyppiä

Delfoi-tutkimuksen laatu ratkeaa usein jo siinä vaiheessa, kun fasilitoija päättää, miten kysyy. Sama teema tuottaa erilaista tietoa asteikkoarviona, ajoitusarviona tai resurssien jakona. Pronoiassa on nyt kymmenen kysymystyyppiä, ja kaikki ovat valittavissa myös teesieditorin Uusi teesi -lomakkeessa omina painikkeinaan.

Peukalosääntö on yksinkertainen: valitse kevyin kysymystyyppi, joka vastaa tutkimuskysymykseesi – ja pyydä aina perustelut sanoin. Asiantuntijoiden argumentaatio on jokaisessa tyypissä aineiston arvokkain osa.

Perustyypit

• Asteikko – panelisti arvioi väitettä asteikolla, oletuksena 1–9. Kriteerimuuttujilla (esimerkiksi todennäköisyys ja toivottavuus) samasta teesistä saadaan useita arvioita, ja niiden välinen kuilu paljastaa toiveiden ja uhkien jännitteet. Delfoin perustyökalu.
• Avoin kysymys – vapaa tekstivastaus. Sopii uuden ilmiön kartoitukseen, kun asiaa ei vielä osata tiivistää väittämiksi, kuten kierrosten 0 ja 1 ideoinnissa. Vastauksista syntyy usein seuraavan kierroksen teesit.
• Järjestys – panelisti asettaa vaihtoehdot tärkeysjärjestykseen. Tuloksena on keskimääräinen sijaluku, ja sijalukujen hajonta osoittaa kiistanalaisimmat valinnat.
• Monivalinta – yksi tai useampi valinta annetuista vaihtoehdoista. Nopea tilannekuva ”mitkä seuraavista” -kysymyksiin.

Rakenne ja priorisointi

• Ryhmittely – panelisti lajittelee aihiot fasilitoijan määrittämiin luokkiin, esimerkiksi heikot signaalit luokkiin Kuumat, Viileät ja Kylmät. Erimielisyys näkyy siinä, miten saman aihion sijoitukset hajoavat eri luokkiin.
• Panostus – panelisti jakaa kiinteän pistemäärän, oletuksena 100 pistettä, vaihtoehtojen kesken. Kun pelkkä järjestys ei riitä, panostus kertoo, kuinka suuria painoarvot ovat – vaikkapa resursseja kohdennettaessa tai todennäköisyyttä jaettaessa vaihtoehtoisille skenaarioille.
• 2×2-sijoittelu – panelisti sijoittaa teesin pisteeksi kaksiakseliselle kartalle, klassisesti vaikuttavuus × epävarmuus. Jos vastaukset jakautuvat vastakkaisiin kulmiin, se on merkittävä löydös ja hyvä pohja skenaarioakseleille.

Aika

• Aikaestimaatti – panelisti antaa yhden vuoden, jona väite toteutuu, tai valitsee ”ei tällä aikavälillä”. Nopea tapa ajoittaa suuri joukko teesejä.
• Aikaikkuna – panelisti määrittää aikavälin aikaisimmasta myöhäisimpään joko mahdollisena tai todennäköisenä. Ikkunan leveys on itsessään tulos: kapea ikkuna kertoo varmuudesta, leveä epävarmuudesta. Myös ”ei koskaan” on valittavissa.
• Aikasarja – fasilitoija antaa toteutuneen historian, ja panelisti jatkaa käyrää tulevaisuuteen vetämällä tai numeroin. Kaikki ankkuroituvat samaan lähtötasoon, ja ennusteiden mediaanikäyrä ja hajontanauha näyttävät, kuinka pitkälle paneelin näkemys kantaa.

Miten valitsen?

• kannatus tai todennäköisyys → asteikko
• ideointi ja kartoitus → avoin kysymys
• tärkeysjärjestys → järjestys
• luokittelu valmiisiin vaihtoehtoihin → monivalinta
• aiheiden lajittelu luokkiin → ryhmittely
• resurssit ja painoarvot → panostus
• kahden ulottuvuuden vertailu → 2×2-sijoittelu
• nopea ajoitus → aikaestimaatti
• ajoitus ja vastaajan oma epävarmuus → aikaikkuna
• määrällinen kehitysennuste → aikasarja

Tarkemmat esimerkit ja ohjeet tulosten lukemiseen löydät Pronoian ohjekirjaston artikkelista Kysymystyypit: valintaopas esimerkein. Artikkeli avautuu työpöydän ohjevalikosta.